Laajalahti - Bredvik

Bredvik on espoolaisittain nuorehko, aikaisintaan 1300-luvun lopulla syntynyt alkuaan ruotsinkielinen kylä, johon on 1540-luvulla kuulunut kaksi taloa. Nimi perustuu samanasuiseen talonnimeen, joka taas on saanut nimensä läheiseltä poikkeuksellisen laajalta merenlahdelta (Bredviken). Nimen vanhoja kirjoitusasuja ovat esimerkiksi Bredwijkby vuodelta 1540, Breed viick vuodelta 1545 ja Bredwick vuodelta 1592. Nimipari Laajalahti – Bredvik on ollut virallisena kaupunginosan nimenä vuodesta 1976, mutta toki suomenkielinenkin nimi on ollut käytössä jo aiemmin.

Laajalahden ainoa virallinen osa-alue on Ruukinranta, joka on saanut nimensä siellä toimineen tiilitehtaan mukaan. Laajalahden tiennimien osina on runsaasti luovutetun Karjalan paikannimiä, joita on alettu antaa 1940-luvulla, kun alueelle muutti paljon siirtolaisia. Alueen arvokkaan historian mukaisesti sen nimistössä vilisee myös siellä eläneiden taiteilijoiden muistonimiä, toisaalta alueen länsilaidalla nimissä näkyy viereinen suoalue ja sen laidalla ollut turvepehkutehdas.

Laajalahden asuinalueen syntyvaiheita

Laajalahden asuinalue, sellaisena kuin se nyt ymmärretään, on pääosin syntynyt sodan jälkeisen asuntotoiminnan tuloksena. Albergan taajaväkinen yhdyskunta oli kuitenkin aloittanut toimintansa tällä alueella jo 1924. Tämän vanhan asutuksen painopiste oli Albergan kartanonpäärakennuksen seutuvilla ja Ruukinrannan alueella, vaikka yhdyskuntaanmaantieteellisesti kuuluikin lähes koko Laajalahden alue.

Taajaväkiset yhdyskunnat lakkautettiin1.1.1956, jolloin niiden tehtävät siirtyivät kunnille. Albergan taajaväkinen yhdyskunta oli alunperin ruotsinkielinen, mutta Laajalahden alueen rakentajat miehittivät sodan jälkeen sekä sen valtuuston että hallintokunnan. Yhdyskunnan valtuuston viimeinen puheenjohtaja oli Arvo Silvola. Hallintokunnan viimeinen puheenjohtaja oli Hannes Lae.

Vuonna 1940 Albergan taajaväkisen yhdyskunnan väkiluku oli n. 700. Yhdyskunnalla oli mittavat toimivaltuudet aina verotusoikeutta myöten.


Maanhankintalaki – maanluovutusvelvollisuus

Vuonna1945 säädetyn maanhankintalain perusteella siirtoväki, sotainvalidit ja rintamamiehet olivat oikeutettuja maansaantiin. Maata joutuivat luovuttamaan Valtion lisäksi mm kunnat ja seurakunnat. Helsinki, joka omisti Espoossa huomattavia maa-alueita, mm. Albergan kartanon, halusi keskittää luovutusvelvollisuutensa ja laati ehdotuksen rakennussuunnitelmaksi Laajalahden asuntoaluetta varten.

Suunnitelmassa oli osoitettu 612 omakotitonttia ja 80 puutarhatonttia. Alueen
kokonaispinta-alasta, joka oli 348 ha, tonttien osuus oli 156 ha, puistojen 140 ha ja teiden n. 30 ha. Helsingin laatima rakennussuunnitelma oli hyvä, mutta sen toteuttaminen viivästyi mm. tiestön osalta. Kun Helsinki lisäksi vaati tonteista kohtuutonta korvausta, se johti laajalahtelaisten protesteihin ja vastatoimiin.


Maanlunastuslautakunta laajalahtelaisten puolella

Helsingin ja laajalahtelaisten riidan ratkaisijaksi tuli Valtion maanlunastuslautakunta. joka pakkolunasti maat Helsingiltä ja luovutti ne laajalahtelaisille maanlunastuslain mukaisilla ehdoilla. Monien oikeuskäsittelyjen jälkeen päädyttiin lopuksi Laajalahden asukkaita tyydyttävään tulokseen. Prosessi kesti useita vuosia ja Laajalahti ry:kin ehti syntyä puolustamaan laajalahtelaisten etuja. Laajalahtelaisten parhaita asianajajia oli L.P. Junes, itsekin laajalahtelainen.


Laajalahti osaksi Helsinkiä vai Espoota?

Albergan taajaväkisen yhdyskunnan valtuusto teki viimeisessä kokouksessaan päätöksen esittää, että koko yhdyskunta liitettäisiin Helsingin kaupunkiin, sillä omistihan Helsingin kaupunki melkein kaikki alueen maat. Helsinki kuitenkin hylkäsi esityksen ilmoittaen, ettei sillä ollut juuri silloin resursseja liitokseen, koska äskettäin oli Kulosaari, Haaga ja Pitäjänmäki liitetty Helsingin kaupunkiin.


Yhdistys laajalahtelaisten asialla

Tiestön rakentaminen ja kunnossapito olivat alkuvuosien merkittävimpiä hankkeita. Liikenneyhteyksien parantamiseen kuului myös linja-autoliikenteen aloittaminen.Alkuvuosina juna oli ainoa yhteys ja Leppävaaran asemalle oli sentään matkaa! Toinen tärkeä hankeyhdistyksen toiminnassa oli elintärkeän vesi- ja viemäriverkoston aikaansaaminen.


Merkittävä osa Laajalahden oloihin vaikuttavista hankkeista on käynnistynyt Laajalahti ry:n aloitteesta ja monia asioita on voitu vauhdittaa. Toisaalta on valitettavaa, että voimat eivät ole aina riittäneet kaikkien kielteisiksi tai haitallisiksi koettujen hankkeiden estämiseen.