LAAJALAHDEN KIRJASTON KIVINEN TIE - ESPOON PÄÄKIRJASTOSTA LAAJALAHDEN OLOHUONEEKSI

(Artikkeli julkaistu kuvineen Laajalahti ry:n 60-vuotisjuhlajulkaisussa vuonna 2010)

"Mitä, jos kaikki Laajalahden lapset antaisivat osan
viikkorahoistaan kirjastolle, niin eihän sitä silloin tarvitsisi lopettaa?"

Näin ideoi pieni Sini-tyttö omassa puheenvuorossaan Laajalahti ry:n järjestämässä keskustelutilaisuudessa kirjastolla vuonna 1993,kun kirjastomme oli jälleen kerran lopettamisuhan alla. Paikalla oli viitisenkymmentä innokasta keskustelijaa ja mukaan oli kutsuttu myös Espoon kirjastotoimenjohtaja Ulla Packalen.

Tämä oli yksi episodi siinä taistelussa, jota laajalahtelaiset kävivät vuosikymmeniä oman kotoisan kirjastonsa puolesta.

Laajalahden kirjasto, joka aluksi käsitti muutaman korkean kaapillisen kirjoja, aloitti toimintansa kansakoulun tiloissa vuonna 1953 ja siirtyi 1963 Veljeskulman taloon, jonka paikalliset sotainvalidit olivat rakentaneet Helsingin kaupungilta ostamalleen tontille. Kirjaston henkilökunta työskenteli urakkahengessä, joskus puoleen yöhönkin saakka. Töitä riittikin,sillä Laajalahden kirjasto toimi Espoon pääkirjastona aina siihen asti, kunnes Leppävaaran pääkirjasto valmistui vuonna 1972.

Laajalahden kirjaston kohtalo oli vaakalaudalla ensimmäisen
kerran jo vuonna 1974, kun Sotainvalidien Veljesliitto päätti laittaa myyntiin
itselleen tarpeettomaksi käyneen kiinteistön. Mitään muita yhteisiä tiloja ei
Laajalahdessa ollut ja kirjastoa uhkasi sulkeminen. Aktiiviset asukkaat
ryhtyivät kuitenkin toimeen ja alkoivat kerätä nimilistaa kirjaston
säilyttämiseksi. Myös valtuutettujen luona käytiin henkilökohtaisesti puhumassa
asiasta. Työ tuotti tulosta – Espoon kaupunki suostui lunastamaan kiinteistön
ja kirjasto sai pitää tilansa.

1980-luvulla kirjaston tiloja saneerattiin ja laajennettiin.
Viihtyisästä kirjastosta ystävällisine kirjastotäteineen tuli myös suosittu
lasten ja nuorten kohtaamispaikka. 1990-luvun alusta aina 2000-luvun
puoliväliin asti Laajalahti ry:n aloitteesta kirjaston kellarissa järjestettiin
nuorille myös kerhotoimintaa. Alkuvaiheessa kerhon vetäjänä oli kaupungin
nuorisotoimen palkkaama nuoriso-ohjaaja. Kun tämä apu loppui, nuorisotoiminta
hiipui välillä vapaaehtoisten valvojien puutteeseen ja tilat olivat jonkun
aikaa perhepäivähoitajien käytössä. Tauon jälkeen Laajalahdesta löytyi
kuitenkin joukko aktiivisia vanhempia, jotka remontoivat tilat, hankkivat sinne
kalusteet ja alkoivat vuorotella kerhoiltojen valvojina. Kerhotilaa alettiin
nimittää ”Koloksi”. Toiminta kuitenkin keskeytyi kirjaston remontin takia jatkuakseen taas vuodesta 2009 lähtien kaupungin nuorisotoimen vetämänä.

1990-luvun alkupuolelta lähtien olivat uhkakuvat kirjaston
lakkauttamiseksi jokavuotisia huolenaiheita. Kaupunki näki Laajalahden kirjaston turhana kulueränä Leppävaaran ja Tapiolan kirjaston välimaastossa. Vaikuttaminen kirjaston säilyttämiseksi tuli Laajalahti ry:n toimintasuunnitelmaan pysyväksi lausekkeeksi vuosikausiksi.

Sitkeällä vaikuttamisella selvittiin vuosi vuodelta aina
2000-luvun alkuun asti, jolloin hulppea Sellon kirjasto teki tuloaan. Se näytti
muodostuvan lopulliseksi kuoliniskuksi Laajalahden kirjastolle. Kalliin
kirjastohankkeen jäljiltä oli vaikea enää löytää määrärahoja pikkukirjastoille.

Laajalahtelaiset eivät kuitenkaan luovuttaneet. Kesäkuussa 2002 kaupunginhallitukselle luovutettiin laajalahtelaisten keräämä nimilista,
johon oli kertynyt 916 allekirjoitusta. Lokakuussa seuraavana vuonna
järjestettiin näyttävä mielenosoitus kirjaston edessä. Sankka väkijoukko oli
varustautunut värikkäin banderollein ja paikalliset valtuutetut sekä Laajalahti
ry:n edustaja pitivät väkeviä puheenvuoroja kirjaston puolesta.
Mielenosoituksessa luovutettiin myös taas uusi 2200 nimen lista kirjaston
puolesta. Tapahtuma sai näyttävää palstatilaa mediassa. Kenellekään ei jäänyt epäselväksi, että laajalahtelaiset ovat liikkeellä tosissaan kirjastonsa puolesta.

Päättäjät saatiinkin vähä vähältä ymmärtämään, että kyseessä
ei ole pelkkä sivukirjasto, vaan myös laajalahtelaisten lämminhenkinen
kohtaamispaikka ja harrastustila. Kaupunginhallitus esittikin kesäkuussa 2005,
että pienistä lähikirjastoista tulisi kehittää kansalaisten olohuoneita ja
tiivistää yhteistyötä koulujen kanssa. Tämän seurauksena kulttuurilautakunta
nimesi Laajalahden kirjaston yhdeksi niistä kirjastoista, joissa koetettaisiin
tehostaa tilojen käyttöä ja edistää kuntalaisten yhteisöllisyyttä ja
osallisuutta asuinalueellaan.

Talon peruskorjausta oli suunniteltu vuosikymmeniä, mutta
uuden kirjaston toimintamallin yhteydessä remontti vihdoin toteutettiin.
Kirjaston sisätilat kellareineen uusittiin perusteellisesti. Uusitun kirjaston
ja Laajalahden olohuoneen avajaisia juhlittiin 3.12.2007.

Sitkeytemme palkittiin. Nyt laajalahtelaisilla on käytössään
oman kotoisan kirjastonsa lisäksi myös sen alakerran tilat: isohko
kerho/neuvotteluhuone, nuorisotila biljardipöytineen ja bändien harjoitustila. Raili Lindberg